Vihannin praasniekka, Pokrova 1.10.2016

Taas on vuosi vierähtänyt siihen kohtaan kun meidän rakkaassa tsasounassa on ollut temppelijuhlan eli praasniekan aika. Vihannin pokrovan tsasouna on jo kohta lähes kolmekymmentä vuotta kutsunut uskovia kokoontumaan kattonsa alle ja Jumalanäidin suojaan rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa, Kristuksen ihmiseksi tulemisen ihmettä ja Jumalan sovitustyötä joka saattaa meidät taivaan valtakunnan iänkaikkisen ilon perillisiksi.

Vuosikymmenien saatossa on moni rukoilija jo poisnukkunut ja saatettu sinne missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia vaan on loppumaton elämä. Mutta uusia rukoilijoita on taivastiellä aina ollut ja niin on tänäkin päivänä. Meidänkin tsasounassa on iloksemme vietetty viimeisten vuosien aikana monien uusien jäsenten liittymistä kirkkomme rukoilevien joukkoon ja jotka ovat löytäneet ortodoksisuudesta sen kodin taivastiellä joka johtaa meidät kaikki Kristuksen luokse ja toivon mukaan perille hänen kirkkautensa näkemiseen.

Tänä vuonna vietimme juhlaa täällä Vihannissa perinteisin menoin kuten praasniekoissa yleensä on tapana kautta koko kirkkokuntamme eri paikoissa eli illalla toimitettiin tavan mukaan juhlavigilia joka avaa juhlan sanomaa rukouksin ja veisuin.

Juhlapäivänä  Pokrovana eli Jumalanäidin suojeluksen juhlana toimitettiin  jumalanpalvelukset, juhlaliturgia ja päätteeksi oli ristisaatto kaivokappelille jossa toimitettiin  vedenpyhitys  sekä vielä matkalla kirkkoon toimitetettiin muistoristillä jo edesmenneiden muisteleminen ruokouksin ja veisuin. Vedenpyhityksen yhteyteen liittyy luonnollisesti myös pyhitetyllä vedellä vihmoen siunata temppeli, juhlakansa ja tänä vuonna useita autoja siunattiin: “Siunaa Sinä, Herra, tämä ajoneuvo, ja suo palvelijasi käydä tietään iloiten”.

Ja sitten  juhlan päätökseksi kaivataan vielä sielun ravinnon lisäksi ruumiin ravintoa eli juhlaruokailu ja kunnon kahvit hyvien ja maistuvien leipomusten kera. Tämä kaikki hyvä ei tule ellei joku ole nähnyt vaivaa juhlan eteen, isännöitsijä Ulla ja hänen lähipiirinsä on vuosien ajan hoitanut niin tsasounaa kuin siellä kävijöiden tarjoilut kiitettävällä tavalla.

Lämpimät kiitokset kaikille, niin seurakunnan papeille, kanttoreille, laulajille ja kaikille muillekin jotka tekivät juhlan eteen työtä. Ja tietenkin suuret kiitokset juhlaväelle joka taas jaksoi tulla läheltä ja kaukaa ja olla ja osallistua kaikesta siitä hyvästä jonka meidän Jumalamme on valmistanut meitä varten sanoin:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  (Matteuksen evankeliumi 11).

Jumalanäidille me veisaamme juhlapäivänä akatistohymin sanoin:

Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, me sinun palvelijasi vaaroista päästyämme kiitokseksi veisaamme voittovirren. Pelasta meidät kaikista vaaroista, sillä sinulla on valta voittamaton, että huutaisimme sinulle: iloitse Morsian, aviota tuntematon!

Ja unohtamatta päivän varsinaisia juhlan tekstejä troparia ja kontakkia  veisaamme myös:

Tänä päivänä me, uskova kansa vietämme Sinun tulosi valaisemina kirkasta juhlaa, oi Jumalanäiti, ja katsoen pyhää kuvaasi hartaasti lausumme Sinulle: Suojaa meitä pyhällä peitteelläsi ja päästä kaikesta pahuudesta rukoillen Poikaasi Kristusta, meidän Jumalaamme, pelastamaan meidän sielumme. 

Neitsyt seisoo nyt kirkossa ja yhdessä pyhäin joukkojen kanssa näkymättömästi rukoilee meidän puolestamme Jumalaa. Enkelit ja esipaimenet kumartavat ja apostolit profeettain kanssa riemuitsevat, sillä Jumalansynnyttäjä rukoilee meidän puolestamme iankaikkista Jumalaa.

- Pekka Jylänki